Yö oli taas kylmä ja ikävä. Harri nukkui riippumatossa arktisessa makuupussissaan kunnes keskellä yötä heräsi tumman hahmon kohotessa hiljalleen maasta aivan vieressä. Harri jähmettyi kauhusta ja oli varma että hahmo oli Grizzly bear ja loppu koitti. Maattuaan kauhuissaan aikansa, Harri tajusi että tumma hahmo olikin Harrin oma makuualusta mikä oli noussut ylös toisesta reunasta.
Päivän ensimmäinen kohde oli Mount Washburn. Amerikkamiehet lähtivät taas kapuamaan loputtomalta tuntuvaa rinnettä.
Matkalla tuli vastaan jotain vuoristoeläimiä.
Lopulta vuori antoi periksi ja Amerikkamiehet ottivat voiton.
Näkymät huipulta olivat taas upeat ja vaikeat saada näyttämään kuvissa lähellekään yhtä hienoilta.
Huipulla oli taas hyvä hetki valmistaa retkikaljat ja nauttia maisemista.
Mount Washburnilta suunnattiin ehkä Yellowstonen eeppisimpään osaan, Grand Canyonille. Kanjonin eeppisyys ei todellakaan näy kuvista.
Metsässä tuli vastaan myös vittuileva orava joka tärisi paikoillaan ja huuteli muille metsän eläimille minkä kerkesi.
Harri päätti taas pervoilla järvessä uinnin jälkeen. Juoksenteli ilman housuja ja karkoitti pari naispuoleista vaeltajaa muualle. Lopulta palattiin leiriin viettämään viimeinen yö Yellowstonessa.
Yhden miehen kasvutarina 
Leave a Reply