Remonttikohteesta herättiin ja siellä taiottiin paras mahdollinen aamupala saatavilla olevista ylimäärä tarpeista.
Autolla lähdettiin ajamaan pitkin Amerikan mantuja ja ensimmäinen pysähdyspaikka oli Atomic City. Kaupungin piti ilmeisesti olla maailman ensimmäinen ydinvoimalla pyörivä kaupunki, mutta asiat menivät vähän pieleen. Jäljellä oli Falloutmainen aavikkokaupunki missä oli pari kymmentä asukasta, baari ja kilparata.
Vedettiin yhdet tölkkioluet naamaan ja jatkettiin matkaa. Koska lomallakin voi olla hauskaa, varsinainen määränpää oli EBR-I, maailman ensimmäinen ydinvoimala.
Laitoksessa riitti ihmeteltävää. Verrattuna nykypäivään, tuntui että laitosta oli ajeltu aika rempseällä otteella. Ydinkin oli tainnut sulaa ainakin kerran.
Kun tiedonjano oli sammutettu, käytiin vetämässä hampparit Idahon kuuluisilla perunoilla ja piretöllä.
Harrin toiveesta seuraavana kohteena oli perunamuseo. Kyllä. Perunamuseo. Kerrottiin perunan historiasta ja sellaista.
Ja kun mikään ei riitä niin seuraavaksi Harri vei meidät siivousmuseoon… Meitä uli ihan tervehtimään museon omistaja, joka oli kovan luokan miljonääri siivousbisneksestä.
Oma suosikki museossa oli imuri missä (ohjeen mukaan) mies keinuu keinutuolissa ja tuottaa sillä imua imuriin millä nainen imuroi ja siivoaa.
Matkalla yöpaikkaan ajattiin Cokeville nimisen kylän läpi. Huoltsikalla Jussi kysyi syytä nimelle ja vastaus oli kokaviljelmät. Ilmeisesti paikallisilla ei ollut kovin hyvä käsitys kylän nimestä kun wikipedia kertoi että nimi tulee hiilikaivoksista ja sillä ei ole mitään tekemistä kokan kanssa.
Yöpaikkassa Harrilla oli niin kovia vieroitusoireita että päädyttiin tekemään taas retkikaljaa. Ei kannattanut.
Yhden miehen kasvutarina 
Leave a Reply